Vain 15 %:lla ihmisistä ei ole taipumusta lihomiseen (26.2.2011)

Ruokamme on nykyisin pääosin vähäsuolaista ja vähärasvaista, miksi me suomalaiset olemme silti sairasta kansaa?

Suomalaisina elämme työ- ja arkikiireen puristuksessa ja paineessa. Kun yritämme ehtiä ja saada aikaan, olemme liian usein tilanteessa, jossa joudumme tinkimään sekä ruoan, että ruokailun laadusta. Työpäivän päätteeksi on tehty liian vaivattomaksi napata kotimatkalla ajan säästämiseksi jotain pikaruokaa, joka sisältää kaikkea sitä, mikä liitetään lihavuuteen sekä sydän ja verenkiertosairauksiin. Kun vuosikymmeniä sitten makkara ja muut vastaavat jalostetut lihatuotteet olivat ongelmanamme rasva- ja suolamäärineen, ylläpitävät pizza, hampurilainen tai kebab nykyaikakauden vastaavia haittoja. Myös lapsemme syövät yhä useammin pikaruokaa, kun yritetään ehättää perhepiirin harrastuksiin. Suomalaiset 12 – 18 -vuotiaat lapset ja nuoret lihovat maailmanennätystahtia.
 

Täysin tervettä lihavaa ei ole

Väärään paikkaan kerääntynyt rasva on terveysriski, vaikka ylipainoa ei olisikaan. Rasva kertyy haitallisiin paikkoihin ilman liikuntaa. Voisimme puhua nykykulttuuri-ilmiöstä ”laiha läski”, näytetään normaalivartaloiselta, mutta rasvaa onkin kertynyt haitallisiin paikkoihin, suoliston, elimistön ympärille. Rasvakudos on aktiivinen, se viestii elimistön kanssa, erittäen sekä hyötyjä, että haittoja. Jostain syystä suolistoon kerääntynyt rasvakudos alkaa kerätä tulehdussoluja ja sen toiminta muuttuu haitalliseksi, tällöin elimistö on jatkuvassa lievässä tulehdustilassa. Seurauksina tunnemme hyvin diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän, jotka altistavat verisuonisairauksille. Elimistön tulehdustilan ollessa aktiivinen, ruokahalu ja varsinkin rasvaisen ja makean ruoan tuoma mielihyvän tunne kasvaa.
 

Kaksi kolmesta miehestä on ylipainoinen

On huolestuttavaa, että erityisen haitallinen vyötärölihavuus lisääntyy. Jo 15 kilon ylipaino lisää sisäelinten ympärille kertyneen viskeraalirasvan määrän kaksinkertaiseksi ja tulehdusaktiivisuuden kolminkertaiseksi. Viidenkin kilon painonpudotuksella voi olla suuri merkitys terveydelle. Kun selkeästi ylipainoinen laihduttaa, rasva lähtee ensimmäiseksi elimistölle vaarallisimmista paikoista eli sisäelimistä. Sisäelinten ympärille kertynyttä viskeraalirasvan määrää tulisi päästä seuraamaan. Viskeraalirasvamittauksia voidaan tehdä mm. Tanhuvaaran Urheiluopistolla InBody -mittauslaitteella.
 

Painon hallinta

Painon pudottaminen ja hallinta edellyttää aina pysyvää elintapojen muuttamista. Se on vaativaa ja onnistuakseen se vaatii usein tukitoimia, jotka keskittyvät ruokavalioon ja liikuntaan, sekä niitä ohjaaviin ajatuksiin ja asenteisiin. Liikunnan säännöllistämisellä ja ruokavaliomuutoksilla on merkittävä osa, mutta vielä suurempi merkitys jatkuvuuteen ja tulosten pysyvyyteen on asennemuutoksella. Ylipainotoimenpiteet jaetaan laihdutusvaiheeseen ja painonhallintavaiheeseen. Näillä pyritään oman terveyden, toimintakyvyn, hyvinvoinnin ja elämänlaadun ylläpitoon ja parantamiseen, ei niukkuuteen ja kurjuuteen. Säännöllinen ateriarytmi, annoskoot, kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön lisääminen ja täysjyväviljan suosiminen sekä riittävän proteiinin saannin turvaaminen ovat perusasioita. Lisäksi on tärkeää huolehtia erityisesti kalsiumin ja D-vitamiinin riittävästä saannista. Ruokavaliomuutoksiin yhdistetty 45 minuutin helppo päivittäinen kestävyysliikunta on välttämätöntä. Kestävyysliikunnan tulee olla kevyttä, muutoin sen päivittäinen toteuttaminen ei onnistu. Terveysmotivaatioksi on syytä vielä muistaa, että rasva palaa ensin kaikkein vaarallisimmista paikoista, kuten vatsaontelosta ja maksasta.

 
 
Jukka Tammisuo
Apulaisrehtori
Tanhuvaaran Urheiluopisto