Äijät testaamassa umpihankinorsupalloa (3.3.2012)

Suomi on maailmanmestaruuskilpailujen luvattu maa. On eukon kantoa, kännykänheittoa, rautakankikävelyä, suopotkupalloa, umpihankifutista ja tietenkin meidän Savonlinnan Seudun Liikunnan äijien omaa lajia, norsupalloa. Kaikissa näissä ja monessa muussakin lajissa kilpaillaan vuosittain maailmanmestaruustitteleistä Suomen maaperällä. Meiltä SSL:n Äijiltä on monesti kysytty, miksi norsupallosta ei ole tehty talviversiota. No olemmehan me pelailleet norsupalloa talvellakin auratuilla kentillä mutta voisiko norsupalloa pelata umpihangessa. Siitä äijät lähtivät tällä kertaa ottamaan selvää Aholahden hiihtokeskukselle, jossa lammen jää neitseellisine hankineen odotti äijiä ja punaista norsupalloa.

Tällä kertaa emme pelanneet norsupalloa niin kuin virallisesti säännöissä sanotaan sekajoukkueilla, vaan porukkamme koostui pelkästään äijistä. Olimme saaneet tällä kertaa mukaan myös muutaman Tanhuvaaran urheiluopiston opiskelijan  tuomaan hieman vauhtia köpöttelevien äijien joukkoon. Kävellessämme peliareenalle saimme jo huomata mitä tulossa on. Vaikka jäällä ei ollut kuin parikymmentä senttiä lunta niin tarpominen lumihangessa alkoi jo tuntua jaloissa. Ilmeisesti tulossa on hikinen ja rankka puolituntinen, minkä olimme aikoneet norsupalloa pelata.

Kaikki alkaa olla valmista peliä varten joten pallo keskelle kenttää ja peli käyntiin. Alkaa kauhea kirmaaminen tai siis oikeammin tarpominen pallon perässä. Alussa kaikilla näyttäisi olevan sata lasissa mutta vauhti  alkaa jo minuutin jälkeen jokaisella tippumaan. Nyt onkin sitten todella äijämäisestä lajista kyse, joku toteaa. Hetkessä on jokaisella hiki pinnassa ja joka äijä on hengästynyt. Täytyy välillä ottaa hieman reisistä käsillä tukea ja hengitellä hieman ennen kuin seuraavan pallon perään lähtee juoksemaan. Keskitystä kohti maalia ja päätä väliin, siinä tällä kertaa hyvä taktiikka. Yrittää joku tehdä norsupallolla saksipotkunkin, tömähtäen selälleen sopivan pehmeään lumihankeen. Maalejakin tulee välillä ja suurin osa meidän päätyyn, mutta niitä ei taideta tällä kertaa niin tarkkaan laskea. Enemmänkin kyse taitaa olla selviytymistaistelusta. Parinkymmenen minuutin pelin jälkeen olimmekin kaikki samaa mieltä, että taitaa puolentunnin tavoite olla meille tässä pelissä liian kova. Joten sovinnolla päätimme pelin noin 20 minuutin pelaamisen jälkeen. Vaateet ja varsinkin kengät täynnä lunta tarvomme pois lammen jäältä kohti  Aholahden hiihtokeskuksen kahviota, jossa on tarkoitus pelata jälkipelit kahvin ja hiihtokeskuksen kuuluisan munkin kera.

Onko umpihankinorsupallosta sitten oikeaksi liikuntamuodoksi? Sitä äijät ryhtyivät pohtimaan kahvikupposen ääressä. Pelatessamme huomasimme, että hyvin lähelle kesäistä norsupalloa päästään myös lumihangessa pelatessa. Joskin peli ei ole niin nopeatempoista kun nurmikolla pelatessa. Pallo käyttäytyi jopa yllättävän saman oloisesti kun kesäolosuhteissa. Palloa kannattaa pitää paljon ilmassa, sillä lumella pallon liikkuminen on hieman hitaampaa kuin kesäkelissä, joten pääpeli talvinorsupallossa korostuu. Pelinä umpihankinorsupallo on erittäin raskas liikuntamuoto. Kesällä kun peleissä peliaika on 2x8 minuuttia, niin talviversiossa varmaankin riittäisi 6 minuutin erät. Jonkin verran enemmän kuntopohjaa talviversio vaatii kun kesäinen norsupallo. Tämä olisi erittäin hyvä harjoitusmuoto myös urheilijoille. Käyttäähän esimerkiksi useat hiihtäjät ja juoksijat lumihangessa juoksua voimaharjoitteluna. Nyt kun siihen vielä otetaan pallo mukaan, niin paljon mielekkäämmäksi hangessa liikkuminen muodostuisi. Muutamat meistä olivat käyneet pelaamassa umpihankifutista Ukkohallassa ja olivat sitä mieltä, että kyllä norsupalloa voi ihan samalla tavalla pelata kun futistakin umpihangessa.

Saako norsupallo sitten jatkossa talviversion jossa käydään MM-kilpailut. Tähän voidaan savolaisittain todeta, että ehkä ensi talvena Aholahden hiihtokeskuksen jäällä pelataan norsupalloa MM-tasolla tai sitten ei. Varmaa kuitenkin on, että kesällä 10-12.8.2012 Savonlinnan Kyrönniemen urheilukentällä pelataan viidennet norsupallon Maailmanmestaruuskilpailut.

Teksti : Timo Reinikainen
Kuvat: Anssi Kostiainen