Pääkirjoitus (28.12.2011)

Liikunnastako elämäntapa, liikkuminen on osa keskeisintä lapsuutta ja nuoruutta, suomalainen huippu-urheilu on innostavaa ja kansainvälisesti menestyvää. Siinä on tavoitteita, jonka Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU) on linjannut visioon ”Olemme maailman liikkuvin urheilukansa 2020”. Mitkä on meidän tämän hetkinen liikunnallinen tai urheilullinen tila? Miten liikunnallisuutta pystytään mittaamaan, vai voiko sitä edes mitenkään mitata? Onko meillä mahdollisuutta saavuttaa tätä visiota? Jotain kuitenkin meidän suomalaisten on tehtävä, sillä tällä hetkellä olemme tästä visiosta hyvinkin kaukana.

Ehkä me suomalaiset olimme vielä 1970 ja -80 luvulla lähempänä tätä visiota, kun tänä päivänä. Silloin saimme nauttia urheilullista menestystä monessakin lajissa. Meillä oli mm. huippujuoksijoita, joiden innoittamina syntyi Suomeen lenkkeilyinnostus. Lapset samaistuivat omiin idoleihin. Pihoilla ja radoilla käytiin kovia juoksukisoja Lasse Virenin ja kävelykisoja Reima Salosen innoittamana. Keihäs lensi lähes kaikkien pikkupoikien ja tyttöjen kädestä, niin kuin Siitosella, Lillakilla kun Korjuksellakin. Pojat painivat niin Ukkolan kun Salomäenkin innoittamina. Onhan tämän päivän lapsilla ja nuorilla ihanteita joihin samaistua. On Granlundia ja Selännettä, on Pitkämäkeä, on maailman nopein Heikki. Valitettavaa että näihin idoleihin pystyy samaistumaan tänä päivänä myös tietokonepelien myötä. Tosiasia on vaan, että varsinkin lasten ja nuorten liikkuminen on vähentynyt todella radikaalisesti verrattuna 1970- 80 lukuun. Onko se sitten tietokoneiden, TV:n vai minkä syytä, niin sitä on enää turha lähteä pohtimaan. Lasten ja nuorten liikunnan vähyyteen kuitenkin meidän pitäisi varsin pikaisesti löytää ratkaisu. Uskon, että ne suuremmaksi osaksi ovat meidän aikuisten asenteista kiinni, miten meidän lapset ja nuoret harrastavat liikuntaa. Ei kaksi koululiikuntatuntia ja kaksi kolme urheiluseura harjoitusta riitä viikoittaiseksi liikunnaksi. Näiden lisäksi pitää lasten ja nuorten saada myös omaehtoista liikuntaa pihoilla ja kentillä. Eikä vanhempien aina tarvitse lasten harjoituksiin tulla mukaan, voi se kersa joskus mennä treeneihin kävellen tai fillarillakin. Ei tehdä lastemme harrastamisesta liian helppoa, ei meidänkään vanhemmat aina meitä treeneihin kuskannut.

Viime kesänä oli ilo huomata maraton tapahtumaa järjestäessä, että puolet maraton tapahtumaan osallistujista oli naisia. Naisten liikkuminen onkin viime vuosina ilahduttavasti lisääntynyt. Kiitos siitä voidaan ainakin osaksi antaa TV:n erilaisten liikuntaohjelmien ja naistenlehtien jumppa- ja liikuntajuttujen tekijöille. Nämä on varmasti ollut innostamassa montaa sohvaperunaa kokeilemaan erilaisia liikuntamuotoja. Miehetkin voisivat enemmän katsoa näitä TV- ohjelmia ja lukea naisten lehtiä. Ihan hyviä liikuntavinkkejä niistä löytyy. Emme mekään halua ihan omaksi iloksemme näitä kympillä kuntoon juttuja kirjoitella, meilläkin on halu saada ihmiset liikkeelle. Voi tämän lehden äijäjutun naisetkin lukea.

Taas on käsillä vuoden vaihteen aika ja uuden vuoden lupaukset. Ja mehän luvataan taas kerran liikkua enemmän kun edellisenä vuonna, ryhtyä laihduttamaan tai ainakin syömään terveellisimmin. Toivottavasti moni meistä tekee näitä terveellisiä lupauksia, itsekin lupaan yhden asian. Otan käyttöön taas liikuntapäiväkirjan, joka on ollut tämän vuoden unohduksissa ja siihen pyrin saamaan mahdollisimman paljon liikuntamerkintöjä vuoden 2012 aikana.

Hyvää ja Liikunnallista Uutta Vuotta !

Timo Reinikainen
toiminnanjohtaja
Savonlinnan Seudun Liikunta ry