Kympillä Kuntoon Äijät Sulkavan Souduissa (24.9.2011)

Keväällä huhtikuun Kympillä Kuntoon lehdessä Äijät ottivat 60 km kirkkovenehaasteen Sulkavan Soutujen piäsoutaja Erkki Kauppiselta. Haasteet ja lupaukset on pidettävä. Niinpä 14 äijää kokoontui Sulkavan keskustaan sovitusti lauantai-aamuna klo 7.00, noustakseen linja-auton kyytiin, joka kuljettaisi meidät Hakovirralle Sulkavan Soutujen lähtöpaikalle. Aistittavana oli joukoissa hieman jännitystä, olihan Partalansaaren kierto meille ainoastaan kolmelle entuudestaan tuttu asia. Epävarmuutta toi myös ajatus, oliko meillä kuitenkaan soutuharjoittelua riittävästi alla. Olimme päässeet viisi kertaa soutamaan ennen Sulkavaa, mutta koskaan meillä ei ollut täyttä porukkaa veneessä. Pienimmillään soudimme harjoituksissa kuudella soutajalla ja pisimmällä kahden tunnin harjoituslenkillä meitä taisi olla jopa 12 soutajaa. Nytkin meillä oli vajaa miehitys veneessä, kun yksi soutaja joutui sairastapauksen vuoksi jäämään veneestämme pois.

Lähtöpaikalle saavuttuamme meillä oli vielä lähes tunti aikaa ennen lähtölaukauksen pamahtamista. Aikaa kuitenkaan ollut ei liikaa, sillä monta tehtävää oli ennen veneeseen nousemista. Kilpailunumerot piti noutaa ja kiinnittää veneeseen, juomat ja muut huoltotarvikkeet veneeseen sekä veneen säätöjen laittamista jokaiselle soutajalle sopivaksi. Vajaa puolituntia ennen starttia irrottauduimme rannasta ja lähdimme lipumaan kohti lähtöpaikkaamme, joka oli 100 lähdössä olevan kirkkoveneen viimeisessä rivissä. Eli takamatkaa meille ensikertalaisille oli määrätty. Kun lähtölaukaus sitten pamahti, niin urku auki, ainakin ensimmäiset 100 metriä. Sitten tulikin ruuhkaa ja perämiehemme käski hidastamaan vauhtia. Ensimmäiset kilometrit olivat meiltä pujottelua, kun kokoajan joku vene oli edessämme hidastamassa vauhtiamme. Hienosti viidennen kerran perämiehenä kirkkoveneessä istunut kipparimme Jarppa-äijä, kuitenkin venettä ohjasi ja sai veneet sekä karikot pysymään poissa edestämme.

Ensimmäinen kymppi takana ja tähän mennessä ei suurempia huolia. Ainoastaan yksi liukupenkki on pitänyt erikoista ääntä heti vesille lähdöstä saakka. Vika löytyi penkin kiinnitys ruuveista, jotka hankasivat kiskoja. Ensimmäisen 10 km aikana olimme varmaankin ohittaneet 10–15 venettä. Ohitukset jatkuivat seuraavalla 10 km:llä. Kun aloimme tulla lähelle Kietävälän lossia, niin silloin alkoivat meillä vaikeudet. Lähti yksi penkki kiskoista irti, kohta toinen, sitten jo kolmas penkki oli irti, kaikkiaan matkan aikana viisi penkkiä irtosi veneestämme ja muutamat näistä useampaankin kertaan. Joka kerralla kun penkkiä korjaillaan, niin se sekoittaa veneen souturytmin, eikä penkin korjaaminen ihan yksinkertainen asia ole veneen liikkuessa soudun jäykistämin jaloin ja selin. Kieltämättä parintunnin soudun jälkeen alkoi myös soutuporukassa näkyä, että kaikki eivät olleet kestävyysliikuntaa hirveästi harrastaneet, vaikka kaikilla jonkinlainen urheilu-liikuntatausta olikin. Juomavuorot alkoivat venyä ja toisinaan näytti siltä, että airoja oli ilmassa lähes saman verran kun vedessäkin. Selvitimme puolimatkan ja Koloniemen karikot. Tähän mennessä olimme tehneet ohituksia ainakin 25 veneestä, eikä meistä ollut mennyt yksikään vene ohitse. Ennen 35 soudun väliaikapaikkaa muutamalla soutajallamme oli suuria ongelmia nesteiden kanssa. Kuikka, sorsa, telkkä – millä nimellä nyt pissiäyskäriä käytetäänkin, niin kiersi vähän väliä mieheltä toiselle. Kaikilla kun veneessä pissaaminen ei onnistunut, niin meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kun mennä maihin 35 väliaikapaikan jälkeen Hämeenniemessä. Hallitusti rantaa, niin että veneestä on puolimetriä rannalle, miehet ulos veneestä pissalle ja saman tien takaisin. Vaikka kuinka nopeita olisimme, niin varmaankin kaikkiaan 8-10 minuuttia tässä ohjelmanumerossa meillä meni aikaa. Sammalla saimme rannalta ihailla 10-12 venekuntaa, jotka ohittivat meidät. Taisipa sieltä useammasta veneestä kuulua kannustamistakin pissasuoritukseemme, mutta kun oli pakko hoitaa tämä, niin minkä sille sitten voi.

Pienen preikin jälkeen vene kulki sitten taas uudella teholla. Kaikki airot olivat vedessä ja taisi olla meidän kovavauhtisimmat kilometrin heti pysähdyksen jälkeen. Vauhti ei kuitenkaan kestänyt hirmuisen pitkään ja kun edessä siintyi pitkä Lepistön selkä, niin kyllä alkoi meitä jokaista jo matkan rasitus painaa. Kaksi venettä saimme kiinni Lepistön selällä, mutta samalla yksi vene aivan heittämällä meni meistäkin ohitse. Rasitus alkoi jokaisen soudussa näkymään, kipparimme Jarppa yritti ilahduttaa ja kannustaa meitä ties millaisilla jutuilla. Rasitus kun oli kova, niin monelle meistä alkoi muhia ajatus, kun maaliin päästään, niin kippari uitetaan kölin alitse ainakin kolme kertaa peräkkäin, niin on ainakin vähän aikaa hiljaa. No kaikkea, sitä tulee rasituksen aikana ajateltuakin.

Soudussamme 40-50 km väli oli ylivoimaisesti kaikista rankin ja vaikein osuus ja sitä se varmaan on muillekin venekunnille ollut. Lämpötila soudun aikana pyöri hellelukemissa, niin helle ja tuuleton sää alkoi kypsyttää soutajia. Selässä ja jaloissa alkoi tuntua joka äijällä. Takapuolta painoi, yritti soutaa yhdellä kankulla sitten toisella. Kokoajan tuntui takapuolessa, mikään asento ei ollut hyvä. Viimeinen kymppi kun alkoi, niin tuli venekuntaamme sellainen olotila, että selviämme tästä maaliin. Voitto oli meiltä karannut ties minne, hyvä sijoituskin oli karannut, tavoite aika 5 tuntia tuli täyteen reilut viisi kilometriä ennen maalia, mutta maaliin kyllä selviämme. Viimeiselle viidelle kilometrille lähtiessämme huomasimme perässä tulevan yhden veneen kovaa vauhtia. Näyttää ihan siltä, että he saavat meidät kiinni ja vielä menevät ohitse. Sitähän Äijät eivät salli, että maalisuoralla meidät ohitetaan. Nyt kaikki peliin soudetaan ja ihme kyllä venehän alkoi liikkumaan. Perämiehemme Jarppa huutelee, että maali näkyy, vielä jaksaa 500 metriä. Sitten se koittaa - MAALI ja samalla kuulemme kuinka kuuluttaja Eero Piironen hehkuttaa meidän maalin tulon. Kyllä se oli hieno hetki. Tavoitteesta jäimme, mutta eipä saanut meitä viimeiset 5 kilometriä kovaa ajanut venekään kiinni. Tuloksista näimme, että ne olivat Hiusyrittjät, joista suurin osa näytti olevan naisia. No eipä mitään, meidän edellä tulleet kaksi joukkueet olivat Suonenjoen ladun naisten porukka ja Nesteen Soutajien Soutumartat, eli kovassa porukassa tyttöjen keskellä me äijät olimme. Sijoitus oli 50 ja aika 5.36,01

Rantaan päästyämme vuorossa oli uinti, sauna, ruokailu, hieman palautusjuomaa. Tärkeää on käydä soutumme läpi, miten meillä todella meni. Soutuharjoittelua olisi pitänyt meillä olla enemmän. Emme osanneet liu’uttaa venettä, vaan vedimme ns. raa’alla voimalla lenkin lävitse. Lepotauot venyivät liian pitkiksi, tankkaus epäonnistui. Lisäksi penkkien irtoamiset häiritsivät soutamista. Soudun jälkeen veneen omistaja kylläkin väitti, että olimme rikkoneet penkit tahallisesti väärin soutamalla. Tuskin kuitenkaan tahallisesti, enemmän me olimme pahoillamme, että penkit eivät kestäneet meidän alla soutamista.

Partalansaari on nyt kierretty Äijien toimesta. Toteamus – ”tämä on parasta äijien kesken, missä takapuoli tulee kipeäksi”, pitänee paikkaansa. Sitä onko äijät ensi vuonna Sulkavalla soutamassa, sitä ei osaa vielä sanoa. Näin heti soudun jälkeen voisi veikata, että ei ole viivalla, mutta aika näyttää. Yksi soutaja kuitenkin melko varmasti äijistä on taas soutamassa, sillä Partalansaaren omalle pojalle Jampe Linnamurrolle Äijien reissu oli 20 kierros saarta ympäri. Joten eiköhän Jampe ole myös ensi kesänä kirkkovenettä kiskomassa.

Äijät Sulkavan Souduissa (suluissa mones kerta soutamassa):
Jani Siitonen (1), Anssi Kostiainen (1), Timo Reinikainen (2), Sami Piisilä (5), Jarmo Linnamurto (20), Kalle Husso (1), Olli Mäki (1), Joni Koistinen (1), Riku Turtiainen (1), Matti Tiihonen (1), Henry Sikanen (1), Kai Nenonen (1), Petri Nenonen (1), perämiehenä Jari Rask (1).

Teksti: Timo Reinikainen