Äijät afropowerdance tunnilla (26.2.2011)

Olimme saaneet kuulla huhua, että uutta liikuntamuotoa, afropowerdancea oli tammikuussa aloitettu pitämään Tanhuvaaran urheiluopistolla. Koska kaikki uusi meitä kiinnostaa, niin kympillä kuntoon kolmen äijän kokeileva työryhmä suuntasi tällä kertaa auton kohti Tanhuvaaraa. Koska kyseessä oli uusi laji, ei meillä ollut suuria odotuksia, tietoa tai odotustakaan lajista. Ainoastaan mielikuvana oli, että kyseessä saattaisi olla nuotiotanssia kaislahameissa, tartzan huutojen sävähdyttämänä.

Ennen afrotunnin alkua tapasimme jo etukäteen, tuntimme ohjaajan Jouni Korhosen. Hän toimii urheiluopistolla liikunnanopettajana, jonka vastuualueisiin kuuluu voimistelun, tanssin ja ryhmäliikunnan opettaminen. Hän kertoi, että oli ensimmäisen kerran tutustunut afrikkalaiseen tanssiin opiskellessaan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä. ”Kyseessä silloin oli kuitenkin enemmän pelkkä tanssi, kun taas nyt afropowerdancessa on kyseessä enemmän liikuntamuoto. Toisaalta tanssi nimityskin on hieman harhaanjohtava, sillä lajissa ei ole kyse pelkästä tanssista, vaan suureksi osaksi oman kehon ja mielen tuntemuksesta erilaisten liikkeiden avulla” kertoo Jouni Korhonen.

”Afropowerdancessa liikutaan rytmikkään rumpumusiikin tahdissa. Lajiin kuuluu, että ollaan paljain jaloin, jolloin pystytään vaikuttamaan, niin jalkojen kun selkälihastenkin vahvistamiseen. Liikkeet tehdään hyvin pitkälti koko omaa kroppaa hyväksi käyttäen. Tässä lajissa ei ole vaikeita askelsarjoja, vaan liikkeet ovat nopeasti opeteltuja ja mikä parasta, niin liikkeiden tekemisessä ei ole oikeita tai vääriä tapoja, vaan liikkeitä pystytään hyvin pitkälti inspiroimaan omanlaiseksi. Lajiin kuluukin, että koskaan ei tehdä liikkeitä niin, että kasvot olisivat salissa oleviin peileihin päin. Jokainen keskittyy ainoastaan omaan tekemiseen. Kun laittaa itsensä rumpumusiikin tahdissa, yrittää päästä hyvään fiilikseen niin alkaa päästä todelliseen afrotunnelmaan” kertoilee ohjaajamme Korhonen.

Afropowerdance on Ruotsissa Holistic Trainingin kehittämä liikuntalaji, joka on tullut Suomeen viime vuoden aikana. Suomessa lajia järjestetään tällä hetkellä noin 20 paikassa. Laji on lähtenyt voimakkaasti leviämään, sitä mukaan kun ohjaajia on Suomessa pystytty kouluttamaan. Itse hän kävi koulutuksen viime syksyn aikana ja on tällä hetkellä Suomen ainut miespuolinen afropowerdance ohjaaja. ”Vaikka kyseessä on ns. konseptituote, niin tässä lajissa on ohjaajilla ehkä suuremmat mahdollisuudet omiin variaatioihin, kuin monissa muissa konseptijumppamuodoissa. Tanhuvaarassa afroryhmä alkoi kokoontua tammikuun puolessa välissä ja kerännyt yleensä noin 20 liikkujaa. Joka kerta oli tullut aina muutamia uusia kokeilijoita, niin kuin tälläkin kertaa, kuten me” toteaa Juha Korhonen.

Tässä vaiheessa oli aika siirtyä itse asiaan, eli afroamaan. Pukuhuoneessa jumppa-asua päälle ja paljain jaloin saliin, niin kuin oli meille annettu ohjeeksi. Sovinnolla otimme paikkamme takarivistä, jollemme erottuisi niin paljon porukasta. Kuitenkin taisimme erottua, koska kaikki muut osallistujat olivat naispuolisia. Saimmekin kuulla, että olimme ryhmän ensimmäiset miespuoliset jäsenet. Sitten alkoi, kovaäänisistä tulla rytmikästä rummutusta. Vaikka ohjeita ei vielä ollut tullutkaan, niin vartalot ryhtyivät hytkymään musiikin tahdissa, fiilis oli valmis tunnille. Tunti rakentui muutamien liikkeiden sarjoista, joita sitten yhdisteltiin toisiinsa. Välillä mentiin rauhallisemmin, toisaalta jossain välissä todella kovaakin. Jokainen kuitenkin sai itse valita miten kovalla menee tai miten isosti liikkeitä suorittaa. Liikkeet eivät missään nimessä olleet vaikeita oppia, vaan olivat kokonaisvaltaisia koko kehoa liikuttavia liikkeitä. Liikkeissä teimme mm. rummutusta, sapelin pyöritystä, palvoimme aurinkoa kun kovaa tuultakin. Tietenkin sadetanssikin kuului tunnin sisältöön. Tuntimme kesti 50 minuuttia, joka tuntui hyvin sopivalta. Ehkä vielä 10 minuuttia olisi jaksanut, mutta ei varmaankaan yhtään pitempään, koska tunnin sisältöön ei kuulu pitää taukoja. Syke nousi ja hiki virtasi. Koska tunnilla ei ollut mitään varsinaisia askelsarjoja, niin ainakin meille jäi sellainen kuva, että pysyimme hyvin muiden jumppaajien mukana. Toisaalta ulkopuolisesta se ei varmaankaan aivan siltä näyttänyt. Ohjaaja oli innostunut ja pystyi oman innostuksen myös tuomaan meihin muihinkin.

 

Teksti: Timo Reinikainen
Kuvat: Jani Siitonen