Pääkirjoitus (29.12.2010)

Sählystä maailman parhaimmaksi salibandymaaksi

Suomesta leivottiin muutama viikko sitten jo toisen kerran peräkkäin maailman paras salibandymaa. Salibandysta on tullutkin yksi suomalaisten kansallispeleistä, jossa menestytään ja ennen kaikkea mitä suomalaisten keskuudessa harrastaa.

Salibandyn esiaste sähly sai alkunsa Ruotsista 1960 luvun loppupuolella, jolloin kaveriporukat ryhtyivät pelaamaan sisätiloissa mailapeliä, jossa ei ollut maalivahteja. Suomeen sähly tuli opiskelijapiireihin 1970 luvun alkupuoliskolla. Varsinkin yliopistokaupungeissa sählyä ryhdyttiin pelailemaan ja oppilaitoksiin alkoi ilmestyä lento- ja koripallojen seuraksi myös löysävartisia sählymailoja. Itsekin muistan jo 1970 luvun loppupuolella ala-asteella koskeneeni ensimmäistä kertaa sählymailaan, joita oli koulumme välinevarastossa. Mailat oli ennen kaikkea tarkoitettu opiskelijoiden käyttöön, mutta onneksi olin sellaisessa koulussa, jossa oli opettajaksi opiskelevia, jotka ennakkoluulottomasti toivat pelin myös koululiikuntaamme.

1980 luvulla sählyn tietoisuus Suomessa alkoi lisääntyä, monet tutustuivat sählyyn erilaisissa kerhotoiminnoissa. Esimerkiksi seurakunnat ottivat sählyn ohjelmaan erilaisiin poikakerhoihin, siitä varmaan johtuu myös nimitys sen ajan löysävartisiin mailoihin, joita kutsuttiin seurakuntamailoiksi. 80-luvulla alkoi myös tulla kaveriporukoita, jotka ryhtyivät pelaamaan sählyä koulujen saleissa, niin juuri niissä saleissa missä sähly ei ollut kielletty. Hyvin pitkälle aina 90-luvun puoleen väliin saakka monissa kouluissa katsottiin että sählyn pelaaminen vahingoittaa liikuntasalin lattiaa ja se oli kiellettyjen pelien joukossa. 

80-luvun puolenvälin jälkeen sählystä alkoi muodostua kaksi lajia. Kilpailumuoto, jossa käytetään maalivahtia, eli salibandy ja entisajan tapainen kaveriporukoiden pelimuoto sähly. 90-luvulla lajin suurin kehitysaskel oli varmaan mailojen kehittyminen. Lötkymailat saivat siirtyä syrjään jäykkävartisiin mailoihin, joka toi peliin taitavuutta ja osaamista. Koululiikunnassa huomattiin miten peli liikuttaa nuorisoa ja otettiin laji voimakkaasti koululiikuntatuntien ohjelmaa.
2000-luku onkin sitten ollut salibandyn ja sählyn vuosituhatta. Salibandystä on tullut oikea urheilulaji, jota seurataan niin paikanpäällä kun TV:nkin välityksellä.

Mikä se sitten on sählyn salaisuus, miksi sählystä on tullut niin suosittua, että reikäpallon perässä Suomessakin juoksentelee kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan yli 210.000 aikuista ja noin 150.000 lasta. Ehkä laji on niin paljon jääkiekon omainen, että siinä voi samaistua suosikki lätkäpelaajaan ja tehdä samanlaisia kikkoja osaamatta luistella. Vai onko lajin suosio siinä, että sen lajin ympärille kehittyy sellainen porukka, mikä ruokkii olemaan mukana ryhmässä. Yhtä kaikki! Sählyn ja salibandyn suosio on edelleen taattu. Kyseessä on hieno laji, johon olen jäänyt todella pahasti koukkuun, sillä jo yli 20 vuotta kestänyt perjantai-illan sählyvuoro on yksi viikon kohokohta, mihin täytyy aina päästä. Pelataan tosissaan ja tietysti maalit lasketaan. Suomi voitti muuten Ruotsin MM finaalissa 6-2, mutta miten meidän perjantain vuoro päättyikään. Ehkä hävittiin tai sitten voitettiin, ei sillä niin väliä, kunhan tuli hiki ja pelattiin.
 

Timo Reinikainen
Toiminnanjohtaja
Savonlinnan Seudun Liikunta ry