Onko Äijissa talentia (26.11.2011)

 

Syksyn mittaan olemme saaneet telkkarista seurata Suomen Talent ohjelmassa miten savonlinnalainen nuorimies Elmo Pietarinen on hurmannut lähes kaikki omalla breakdance ohjelmallaan. Me äijät olemme ainakin niin innoissamme Elmon suorituksista, että meidän oli aivan pakko päästä kokeilemaan miten äijien rytmitaju ja notkeus soveltuvat breakdancen pyörteisiin. Otimme yhteyttä Savonlinnan musiikkiopiston tanssiopettaja Michael ”Miha” Gepperttiin, joka toimii myös Elmon opettajana. Sovimme, että menisimme heidän breakdance alkeisryhmään mukaan, jossa pääsisimme harjoittelemaan tämän tanssimuodon alkeita.

Ennen tunnin alkua Michael Geppert kertoi meille äijille hieman tästä lajista. ”Breakdance on lähtöisin New Yorkin kaduilta. Tanssilaji sisältää akrobaattisia liikkeitä ja olennaisena osana on inspiraatio. Laji kuuluu osana street, eli katutanssimuotoihin ja on alakulttuuri tanssimuotona hip hopin kanssa”, kertoo Michael Geppert.
”Itse olen aloittanut tanssimisen vuonna 1981, jolloin tanssimme Saksassa kaupunkien kaduilla, keräten samalla pientä taskurahaa tanssimalla. Olen kilpaillut breakdancessa niin Suomessa kun Saksassakin. Savonlinnassa olen opettanut tanssia ensiksi Taidekoulu Hyrrässä ja nyt Savonlinnan musiikkiopistossa Hyrrän siirryttyä Musiikkiopiston alaisuutteen. Lisäksi kerran viikossa olen käynyt jo 10 vuoden ajan Lappeenrannassa pitämässä Breakdance tunteja. Savonlinnassa musiikkiopiston alaisuudessa eri tanssimuotoja harrastaa noin 550 tanssijaa. Näistä noin 20 % on poikia. Lappeenrannassa eri tanssin harrastajia on noin 900, kertoo tanssiopettaja Michael Geppert.

 

Tuntimme on valmis alkamaan. Olemme siis alkeisryhmässä, eli yli 10-vuotiaat saavat tähän ryhmään osallistua. Ryhmässämme on tällä kertaa viisi poikaa sekä yksi tyttö ja me kaksi yli-ikäistä äijää. Ohjaajamme Miha astuu ryhmän eteen ja sitten se on menoa. Ensiksi helppoja painonsiirtoja jaloilla, potku eteen, askel sivulle ja sitten se on valmis toprock, eli jokaisen breikkaajan perusliike. Helppoa tämä on, ehkä meillä äijillä ei mennyt tämä liike ihan kaikin osin oikein, mutta inspirointi sehän kuuluu tähän lajiin. Pikku hiljaa alkaa syke nousta ja hiki lentämään äijien otsapielestä. Tämän jälkeen ohjaajamme Michael ei sano mitään, vaan musiikin tahtiin alkaa näyttää liikkeitä. Pikku hiljaa valkenee, että venyttelystähän tässä näyttää olevan kyse. Käydään tehokkaasti jaloista päähän asti koko vartalo läpi. Tämä on kyllä tarpeen, sillä seuraavaksi siirrytään lattialla tehtäviin liikkeisiin, jossa notkeutta ja liikkuvuutta varmasti tarvitaan. Meissä äijissä sitä ei kyllä hirveästi taida olla, sen verran jäykiltä venyttelymme näyttää.

Vuorossa on sweipin opettelu, eli ollaan toisen käden ja jalkojen varassa lattialla, niin että kasvot osoittavat kohti kattoa. Tästä pitäisi saada jalat nousemaan ylöspäin, niin että tehtäisiin melkein kärrynpyörä ja palattaisiin saman asentoon takaisin. Kuulostaa vaikealta ja näyttää niin helpolta Michael Geppertin tekemänä. Miten käy äijien. Ainakin lähtöasento on kunnossa, tästä sitten pitäisi samanaikaisesti vaihtaa kättä ja nostaa jalat kohti kattoa. Näinkö kaksi äijää rämähtää kohta selälleen lattialle. Rohkeasti koittamaan ja siinä se on, äijien sweippi. Ei niin upeasti tehty kun ohjaajalla tai muilla ryhmäläisillä, mutta kuitenkin jalat nousivat kohti kattoa ja pyörähdettiin jotenkin ympäri. Toistoa vaan liikkeissä neuvoo ohjaaja. Pikkuhiljaa alkaa äijillä tuntua, on nimittäin aika rankkaa touhua tämä breikkaaminen. Edellisen illan sähly vuoro oli ihan ”iisiä” kamaa tähän verrattuna.
Ei kun tunnilla eteenpäin. Vuorossa sixstep, joka on lattia työskentelyn perusliike, joka jokaisen breikkaajan pitäisi hallita. Tässä liikkeessä on kuusi askelta. Käsien ja jalkojen paikat vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Ongelmaksi äijille näyttäisi olevan, että välillä ei ihan hahmota mihin pitäisi aina jalka laitaa, äijät näyttäisivät olevan solmussa, siltä se myös alkaa tuntuakin. Mehut alkavat olla äijiltä myös lopussa ja liikkeiden tekemin herpaantuu. Tällä kertaa ylivoimaisesti vaikein liike mitä tehtiin. Näyttää niin helpolta, mutta ryhdytpä tekemään itse.
Ohjaajamme Miha ilmoittaa, että meillä on tunnin lopuksi 6 minuuttia aikaa harjoitella itsestään tänään opittuja liikkeitä. Ryhmäläiset käyvät innokkaasti breikkaaman, mutta meillä äijillä ei enää löydy virtaa liikkeiden tekoon. Ei olisi uskonut miten rankoja liikkeitä breakdance sisältää ja miten puhki tässä itsensä saa. Äijät on puhki!

 

Tunnin loputtua salin ovella huomaamme TV:stä tutun henkilön, eli oman breakdance idolimme Elmo Pietarisen, joka on tulossa seuraavan ryhmän ensimmäisenä salille. Meidän on pakko päästä muutama sana vaihtamaan Elmon kanssa ja samalla koittamaan tehdä Elmon kanssa muutama oppimamme liike. Miha Geppert ehdottaa, että tekisimme jonkun master liikkeen. Elmolle se kyllä kävisi, mutta tuskinpa me äijät siihen pystyisimme. Tyydymme oppimaamme sweipin tekemiseen. Elmo vetää sen mastersweippinä ja me äijät vedetään babysweippi. Oli muuten ”siistii”, kun saimme mestarin kanssa tehdä jotain yhdessä!
Breakdancea harrastavat yleensä nuoret pojat ja nuoret miehet, mutta onko lajista vanhemmille äijille. Miksipä ei, vaatisi vaan paljon harjoittelua ja ehkäpä vähän enemmän liikkuvuutta ja notkeutta mitä äijillä oli. Breakdance on erittäin kova liikuntamuoto ja meidän äijien arvostus ainakin breikkaajia ja yleensä katutanssijoita kohtaan nousi aivan valtavasti. Ehkäpä tämä ei ollut viimeinen kerta kun äijät breikkaavat, varsinkin kun katsoimme youtubesta videon missä noin 70-vuotias pappa vetää sellaista movea, että nuoremmat kalpenevat. Meillä on onneksi vielä aikaa harjoitella muutamia kymmeniä vuosia, joten katsotaan sitten minkälaista breakdancea 70-vuotiaana nämä äijät esittävät.
 
Teksti: Timo Reinikainen