Jokainen tarvitsee piristystä työpäivään (29.12.2010)

Tässä jutussa käsitellään Savonlinnalaista Sauva- säätiötä, joka järjestää kehitysvammaisille työtoimintaa. Työntekijät käyvät kerran viikossa liikkumassa ohjatusti, mutta kuitenkin vapaaehtoisesti työaikana. Moni muukin työyhteisö voisi ottaa mallia päivää piristävistä liikunta hetkistä..

SauvaSet on Savonlinnalainen työhön valmennuskeskus, joka on keskittynyt kehitysvammaisten työtoimintaan. Työntekijöitä on noin 35 ja työvalmentajia kaksi, joten valmentajilla on avustettavia kädet täynnä. ”Ennen kun meitä työvalmentajia oli enemmän, me saatoimme käydä esimerkiksi marjassa, pulkkamäessä ja pidimme pihalla pallonheittokisoja sekä erilaisia liikuntapäiviä. Nykyään se on mahdotonta, koska meitä on vain kaksi työvalmentajaa ”, harmittelee SauvaSetin työvalmentajat Irma- Riitta Tuunanen ja Antti Nuolivaara.

Työntekijät käyvät töissä vaihtelevasti, toiset käyvät yhden päivän viikossa, toiset taas viitenä päivänä viikossa. Työt ovat alihankintatöitä, suurimmaksi osaksi paikallisille sähköalan yrityksille. Työpisteitä on erilaisia kunkin työntekijän tason mukaan. Työ on suurimmaksi osaksi liukuhihna työtä, jossa käytännössä istutaan koko päivä. Samaa työtä, samassa asennossa saatetaan tehdä useampi tunti päivässä. Työntekijöille työ on kuitenkin mielekästä ja pelkkä töihin pääseminen ja jonkinlaisen rytmin saaminen arkeen on jo iso asia.

SauvaSet teki ennen yhteistyötä Savonlinnan kaupungin kanssa. Kerran viikossa kaupungin ohjaaja kävi vetämässä kaikille vapaaehtoisille työntekijöille liikuntatuokioita. Liikuntatuokiot kuitenkin loppuivat kun aikataulut eivät enää sopineet SauvaSetin muuton jälkeen yhteen. Edessä oli uuden työntekijöitä liikuttavan tahon etsintä. Apu löytyi läheltä ja toiminta pääsi jatkumaan lyhyen tauon jälkeen samantyyppisenä. ”Me muutimme uusiin toimitiloihin ja samalla muuttui myös ruokailu aika. Aikataulut eivät yksinkertaisesti enää sopineet yhteen meidän kanssamme. Kysyimme kaupungilta, että olisiko joku muu taho, joka voisi liikuttaa työtekijöitämme. Kaupungilta kehotettiin ottamaan yhteyttä Savonlinnan Seudun Liikuntaan, josta saattaisi löytyä ohjaaja meidän tarpeisiimme. Soitimme SSL:lle ja siellä oltiin heti innostuneita asiasta. Ohjaaja löytyi ja liikuttaminen sai jatkoa. Nyt on käynnissä viides vuosi ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä yhteistyöhön”, kertoo Tuunanen.

SSL käy kerran viikossa vetämässä työntekijöille tunnin ohjatun liikuntatuokion. ”Asiakkaat alkavat jo edellisenä päivänä supisemaan jumppatunnista. Kyllä sitä kovasti odotetaan asiakkaiden puolelta. Tunnille meno on vapaaehtoista, kuitenkin suurin osa hyvin mielellään jumppaamaan lähtee”, toteaa Antti Nuolivaara. Liikuntatuokioilla pelaillaan erilaisia pelejä kuten sähly, jalkapallo ja ballbouncer. Lisäksi tunneilla muun muassa keilataan sekä jumpataan niin tuolin kanssa kuin ilmankin. Ulkoliikuntaa ei ole myöskään unohdettu. Ryhmä käy aina hyvän kelin sattuessa sauvakävelylenkillä työpaikan lähimaastossa. ”Liikunta on monipuolista ja kehittävää. Asiakkaamme saavat uusia virikkeitä ja jaksavat sitä kautta olla paremmin töissä. Kyllä liikuntatuokioiden jälkeen asiakkaidemme keskuudessa keskustelua riittää ja pelit jatkuvat vielä pitkälle iltapäivään”, hymyilee Tuunanen tyytyväisenä.

Työtekijöiden vaihtuvuus on kovaa ja uusilla asiakkailla saattaakin mennä tovi ennen kuin he löytävät itsensä liikuntatunnilta. Tänäänkin tuntia seuratessani useampi silmäpari kävi katsastamassa mihin muut työkaverit lähtivät. ”Osalle asiakkaista on jo kova juttu pelkästään käydä katsomassa kun muut jumppaavat. Se saa heidät iloisiksi ja energisemmiksi. Joku saattaa käydä useammankin kerran vain katsomassa ennen kuin menee tunnille. Sen jälkeen, kun he rohkenevat tunnille, se on ollut yleensä menoa. Kerran kun sinne rohkenee, ei sieltä poiskaan osaa olla ”, toteaa useamman vuoden asiakkaiden touhua seuranneet Tuunanen ja Nuolivaara.

Tällä kertaa tunnille oli 10 osallistujaa. Tunnin ohjasi SSL:lä työharjoittelua suorittava ja Tanhuvaaran urheiluopistolla opiskeleva Julia Kainulainen. Julian tullessa saliin sisään, vastaanotto on lämmin, haleja ei säästellä, kuin ohjaaja saapuu paikalle.”Tämä on neljäs kerta, kun ohjaan tätä ryhmää. Kaksi kertaa käytiin sauvakävelemässä ja viime kerralla sekä tänään on tarkoitus pitää tuolijumppaa. Erittäin mukava tätä ryhmää on ohjata”, valottaa Julia.

Kari Tapio alkaa soida soittimesta. Kädet, jalat ja keskivartalo käydään läpi yksinkertaisin liikkein musiikin tahdissa, perusteellista venyttelyä unohtamatta. Hymyä irtoaa tunnilla mukana olijoilta ja iloisuus näkyy kaikessa. Ottaessani valokuvaa kuuromykästä Jarista ilo on ylimmillään. Jari keskeyttää liikkeen, nousee ylös tuolista, kävelee Juulian luokse hymyn kare kasvoillaan ja näyttää selkein käsimerkein Juulialle, että hänestä otettiin kuva.

Loppu tunti pelataan ballbounceria. Ballbouncer on sähly tapainen peli jossa sählymailan- ja pallon sijasta pelivälineinä toimivat pehmeä isompi pallo ja nuijat. Mikä sitten oli parasta tunnilla? ”Musiikin kuuntelu ja pelaaminen”, heittää juuri maalin tehnyt Mauri hymyssä suin. Taitaa tästä tunnista riittää juttua taas pitkäksi aikaa…

Teksti ja kuvat: Anssi Kostiainen